Kuva: Antti Sorro

Perhonheitto muodostuu liikesarjoista ja niiden osista eli vaiheista. Perhonheitto kannattaakin opetella vaiheittain –kun vaiheet hallitaan, liike-sarjat ja synkroniset liikkeet on helppo oppia. Useimmat vaiheet kannattaa tehdä tavaksi –hyväksi tavaksi.

Ensimmäiseksi: 'mene aina heittoa vastaan' laskemalla vavan kärki ennen heittoa niin lähelle veden pintaa kuin mahdollista. Näin saat enemmän työskentelymatkaa ja AIKAA.

Toiseksi: Aloita kaikki heittoliikkeet aina hitaa-a-aasti, ja tee liike yhtenä kiihtyvänä liikkeenä stoppiin ennenkuin aloitat uuden vaiheen. Ota rauhallisesti, älä nyi. Älä yritä työntää siimaa, -miellä kaikki heittoliikkeet vetämiseksi.

Alaheitto ja heiton tekniikka

Heiton aluksi vavan kärki lasketaan aivan lähelle veden pintaa niin, että vapa osoittaa alavirtaan siiman suuntaisesti ja siima on suorana alavirrassa.

Heitto aloitetaan vetämällä vapa yläkädellä (kyynärpää taakse) hitaasti etustoppiin suoraan edessä. Liikkeellä on tarkoitus saada perhosiima (ampumapää) kokonaan irti vedestä niin, että etustopissa peruke on edelleen veden pinnassa.

Vasta, kun vavan kärki on ylhäällä n 50°, klo 10:45, kulmassa, liike jatkuu vartalosta alkavalla liikkeellä jossa hartialinjaa käännetään vyötäröstä heiton suuntaan niin, että vavan kärjen korkeus säilyy samana koko kiertoliikkeen ajan.

Kiertoliikkeen aikana yläkäsi pysyy paikallaan alhaalla; vavan liikettä tehostetaan kierämällä alakäsi eteen, kiertosuunnan vastakkaisella, kairanomaisella vaakatasoisella kiertoliikkeellä, jolla liikkeellä vapa saadaan hitaasti kiihtyvällä liikkeellä takastoppiin niin, että heittosiima l. ampumapää kiertää sivukautta taakse perukkeen seuratessa siimaa noin puolen metrin korkeudella.

Liikesarja päättyy takastoppiin, jonka jälkeen peruke laskeutuu koko pituudeltaan heittäjän sivulle veteen ja heittosiima l. ampumapää muodostaa vavankärjen ja veden välille ns D-loop'in, jossa vapa muodostaa D:n pystypilarin ja heittosiima l. ampumapää D:n puolikaaren vavan kärjen ja vedessä olevan perukkeen välille.

Peruke saadaan laskeutumaan veteen oikein, kun kiertoliike tehdään mainitulla tavalla vartalosta alkavana liikkeenä, jota tehostetaan alakäden liikkeellä.

Vapaa ei viedä sivulle yläkädellä – siimaa ei saa vipata veteen!
–Yläkädellä sivulle kierretty liike tekee vavan kärjen liikeradasta pyöreän, josta syystä peruke ei laskeudu veteen oikein, vaan heittosiima osuu veteen ensin.

Heittosiiman l. ampumapään kiertyessa heittäjän sivulla taakse
vapa työnnetään ylös taakse hitaalla olkapäästä pyörähtävällä yläkäden liikkeellä (Anderssonin nosto). Alakäsi seuraa yläkättä.

Noston jälkeen yläkäsi on korvan korkeudella olkapään yläpuolella niin, että kyynärpää osoittaa eteen rintamasuunnan osoittamaan heittosuuntaan. Alakäsi on edessä yläkäden puolella ja vapa on heittosuuntaan pystysuorassa.

Varsinainen etuheitto suoritetaan heti, kun peruke on laskeutunut kokopituudeltaan heittäjän sivulle veteen.

Heitto tehdään alakädellä vavan nupista vetäen. Kaikki voima tulee heittoon alakädestä, yläkäsi seuraa alakättä olkanivelestä pyörähtävällä liikkeellä kyynärpään liikkuessa ylhäältä alas.

Huom ! Älä nosta kyynärpäätä, yläkättä ei työnnetä eteen.

Vapa pysähtyy aikaiseen etustoppiin noin klo 10:45, kun alakäden liike päättyy vyölinjan alapuolella vartaloon yläkäden puolella.

Vartaloa vasten alakädellä vetämällä saadaan ihanteellinen etustoppi. Aikaisella etustopilla siima saa korkean lentoradan. Älä laske vapaa, vaan pidä lentorata ylhäällä seuraamalla heiton kulkua vapa ylhäällä. Nosta vavan kärkeä ja voit hallita siiman lentoa ja korjata sitä jo heiton aikana. Tämä tehdään yläkädellä. Vapa lasketaan alas vasta kun siima on laskeutumassa veteen.

Heiton kulku

Hyvä heitto kulkee korkealla ja suoralla lentoradalla vaakatasossa. Myöhäinen etustoppi tuo siiman alas, painaa siiman veteen tai johtaa siiman etuosan heiton päätteeksi nousevaan lentorataan (pystyyn), eikä toivottua heittotulosta näin synny.

Jos vapakäden (yläkäsi) kyynärpää nousee etuheitossa ylös, käsi ojentuu heittoliikkeen aikana eteen ja liikkestä tulee työntävä. Tämän seurauksesta vapa taipuu voimakkaasti yläosastaan, vavan kärki painuu edessä alas ja etustopista tulee liian myöhäinen.

Hyvä heittotekniikka syntyy siitä, kun koko vapakäsi (yläkäsi) pyörähtää olkanivelestä, jolloin vapakäden (yläkäden) kyynärpää liikkuu heittoliikkeen aikana alas. Näin liikkeestä tulee vetävä ja vapa jännitty kokomatkaltaan tyvestä kärkeen, mikä nostaa merkittävästi heiton hyötysuhdetta. Vapa pysyy lähellä vartaloa, etustopista tulee aikainen ja perhosiima saa korkean lentoradan.

Alaheitossa hyvä hyötysuhde ja heittovälineiden hyvä tasapaino on erityisen tärkeätä. Järkevintä onkin kehittää oman heittotekniikan hyötysuhdetta, mitoittaa ampumapää omaa heittotaitoa vastaavaksi ja oppia käyttämään nykyaikaisen vavan ominaisuuksia hyväksi.

Kun heitto tehdään hyvällä hyötysuhteella ja ampumapää lentää kokopituudeltaan samaan suuntaan, suuria siimanopeuksia ei tarvita, koska hyvä heittotekniikka vie siiman ja perhon kalastuspituuteen pienemmällä siiman nopeudella.

Perhovavan tasapainoittamisella (dynaaminen tasapaino) tarkoitetaan sitä, kun juoksusiiman ja ampumapään vastakkaisessa päässä olevan kuorman, peruke ja perho, välille rakentaan sellainen tasapainotila, jossa heiton kululle saadaan parhaat mahdolliset edellytykset.

Kun alaheitto suoritetetaan oikein, heittovälineiden tasapaino voidaan lukea heiton kulusta: jos heitto suuntautuu jatkuvasti ylös, perukkeen antama vastus on liian pieni ja sitä on pidennettävä. Jos perukkeen vastus on liian suuri, se vetää heiton veteen liian aikaisin ja peruketta on tällöin lyhennettävä.

- as.-