Baltic Salmon Management Plan
jatkaa siitä, mihin Salmon Action
Plan 1997-2010 päättyi. Euroopan
komissiolla on määräysvalta.

Suomalainen lohitutkimus on
maailmanluokkaa. Ongelmallista on,
että Riistan- ja kalantutkimuslaitos
on MMM:n alainen tutkimuslaitos

Lapin Liitto perusti Lohirahaston, jotta Perämereen laskevien jokien vaelluspoikastuotanto saataisiin lähelle maksimituotantoa.

Luonnonlohen puolesta!
Simo Pöyhtärin iskulause on tullut
tutuksi kaikille, jotka ovat Simon
kirjoittamaa blogia lukeneet.

Kalastus.com keskustelusivuilla ovat
lohi ja tunteet pinnalla. Lohiteema löytyy: > Kaikkea kalastuksesta >
Pelastuuko Torniojoen lohi sittenkin?

Tornio-Muoniojokiseura ry on Väylän
vartisten kotiseutuyhdistys, joka on
toiminut luonnonlohen äänekkäänä
puolestapuhujana jo 25 vuotta.

Kolme M:ää. Nimestään huolimatta
Maa- ja metsätalous ministeriö
hallinoi kalastusta ja on näin ollen
kaikkien kalamiesten ministeriö.

Vuonna 2007 Lohiadressi keräsi
22 308 puoltoääntä luonnonlohille
ja vaikutti siihen, että vaelluskalalaki
kirjoitettiin hallitusohjelmaan.

Suomen ainoa luonnonlohikanta,
Simojoen pieni lohikanta on herkkä
merialueiden rysäkalastukselle eikä
jokeen pääse tarpeeksi lohia.

Itämeren alueen suurin vapaana
virtaava joki. Kolmannes Itämeren
lohista on Tornion-Muonionjoen
jokista luonnonvaraa, luonnonlohta!

Kuva: Antti Sorro

Mustarastas laulaa aamuntuloa. Rhododendronit nuokkuvat talviuntaan. Viikon vanha lumi vetää viimeisiä niskojaan kyyryyn saapuvan lämpöaallon alla. Laxflickan tanssii Kungsforssenin vaahdoilla pronssiinvalettua tanssiaan lohien kanssa.

On maaliskuun viimeinen perjantaiaamu. Kello yhdeksältä jysähtää tykki ja Mörrumin kirkon kellot aloittavat pitkän soiton. Kellot soivat, ilmassa on tanskaa, ranskaa, saksaa, englantia ja ruotsia. Kylän väki ja kalamiehet kauempaa ovat saapuneet jokirantaan.

Siimat piirtävät kaarensa seesteiseen aamuilmaan kun onnekkaammat heittävät vieheensä jokeen. Illalla tämä on uutisten päälähetyksessä. Vuoden lohenkalastus, Mörrumin 69's kausi on avattu.

Aavajaispäivänä 208 kalastusluvan saanutta kalastaa joen 15 km pitkää kalastusaluetta. Päivän saaliiksi kertyy 114 meritaimenta, 29 lohta, 20 lohen ja meritaimenen risteymää, ja 20 kirjolohta. Vapautensa sai takaisin 79 kalaa, suurimmaksi punnitaan 7,6 kiloinen hybridi.

Urheilukalastus Mörrumissä alkoi muun maailman sotiessa 1941. Pieni vapakalastajien joukko on kasvanut tuhansiksi, puolet ulkomailta. Hotelli Walhallan seinät ovat täyttyneet suurista lohista ja iloisista kalamiehistä. Muiden mukana tietysti Ruotsin kuningas ja Kekkonen Suomesta.

Mörrumin kirkonkellojen pitkää avajaissoittoa ei ihmettele kun tietää, että Mörrumin kalastus tuo 50 miljoonan kruunun vuositulot pieneen neljän tuhannen asukkaan kylään. Yksistään lupatuloista kertyy kruunuja enemmän kuin Ruotsin lohen ammattikalastuksesta yhteensä.

Meillä ei ole mitään vastaavaa

Meillä ei ole mitään vastaavaa, ei samanlaista vapakalastuksen kulttikeskusta eikä samanlaista puheenaihetta maailmalla. Tuhansien järvien ja 20 000 jokikilometrin maa Suomi on valkoinen pläntti maailman urheilukalastuskartalla, kun Mörrum on maailmankuulu. –Miksi näin?

Mahdollisuuksia olisi ollut. Sodan jälkeen jokiimme nousi kymmenkunta lohikantaa, joista Kemijoen lohi oli Itämeren alueen suurin. Pohjoisten jokiemme valjastamisella sähkötuotantoon tehtiin yksi Suomen suurimmista ympäristötuhoista, jossa lohille ei jätetty yhtään mitään.

Iijoki voisi tänään olla meidän Mörrum, ellei Pohjolan Voiman olisi annettu tuhota tätäkin lohijokea. Voimayhtiö ei edes yrittänyt pelastaa valjastamiensa jokien lohia, vaan halusi kaiken ja haluaa edelleen. Ilman korvausta Pohjolan Voima ei ole halukas antamaan laitoksiensa läpivirtaavasta jokivedestä litraakaan joen alkuperäisasukkaille.

Jäljellä on kaksi kantaa, yksi oma ja toinen jaettu. Simojoki haluaisi Suomen Mörrumiksi. Mutta merikalastukselta ei Simojoelle lohta riitä.Ei sen vertaa, että se olisi uskottava lohijoki. Mörrum-joen arvo ja tuotto syntyy siitä, että lohi ja taimen pääsevät jokeen. Avajaispäivänä Mörrumilta saatiin enemmän punalihaista, kuin Simojoelta saadaan koko kesänä.

Pienen lohen ja pienen ihmisen ongelma

Ammatikseen kalastava rannikon ihminen ansaitsee meidän kaikkien arvostuksen. Korkealaatuinen tuore kala ei olisi ruokapöydässämme ilman hänen kovaa työtään. Ymmärrykseni on ammattikalastajien puolella enkä kirjoita tätä rannikon ammattikalastajaa vastaan. Kirjoitan lohesta.

Ongelma on siinä, että merialueilla lohenkalastus kohdistuu sekakantoihin, jolloin suurimmiksi kärsijöiksi joutuvat köyhtyneiden lohijokien pienet lohikannat. Meidän ainoa Itämerellä vaeltava oma luonnonlohikantamme, Simojoen lohi, on yhä tehokkaamman rysäkalastuksen uhri.

Vaikka ajoverkkokalastus loppui, uusien tehokkaampien lohirysien, push-up rysien, yleistyttyä Simojoen urheilukalastus on taantunut. Simojokisuun ulkopuolisella merialueella yhdestä push-up-rysästä on saatu kertanostolla enemmän lohta, kuin joesta on saatu urheilukalastuksella koko kesänä.

Tämä on toistunut vuosittain ja johtanut siihen, että ponnistus merellä lisääntyy samalla kun Simojoen urheilukalastussaaliit ovat taantuneet. Simojoki on menettänyt vähänkin maineensa uskottavana lohijokena ja jokivarren kalastusmatkailuyrittäjät ovat menettäneet kalastavat asiakkaansa.

Yksi ainoa ammattikalastaja voi nykyaikaisine push-up-rysineen saattaa kokonaisen joen lohikannan kestämättömään tilaan, viedä ilon tuhansilta ja tulot kymmeniltä. – Tämä on näin ollen myös arvokysymys, jota tulisi todella pohtia hallinollisella tasolla.

Merilohi loppuu

Suomen tapettua lohensa ammattikalastus on perustunut merilohen, mereen viljellyn lohen, pyytämiseen. Tämä näytti onnistuvan. Vuonna 1990 saatiin yli 5,6 miljoonan kilon vuosisaalis. Kymmenen vuoden jaksolla 1984-93 Itämereltä saatiin lähes 42 milj. kiloa lohta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana saalista on kertynyt enää 17 milj. kiloa.

Itämeren luonnonlohisaaliit olivat 70-luvulla 2-3 milj. kilon vuositasolla. Viime vuosina lohta on saatu vain puolet siitä. Ammattikalastajat eivät ole saaneet pyydettyä kansallisia lohikiintiötä vuosiin. Vuonna 2004 Suomen lohikiintiöstä saatiin 80%, seuraavina 61%, 38% ja  48%, viimevuonna alle 40%. Tämä johtuu siitä, että kansalliset kiintiöt on määrätty merilohille, mereen viljellyille.

Viljelykustannukset ovat kasvaneet samalla kun lohesta saatu hinta on pudonnut. Lohen meriviljely maksaa vuosittain yli 3 milj. euroa. Viimevuonna Pohjanlahden lohesta saatiin alle 0,8 milj. Lohen ammattikalastus ei enää vuosiin ole ollut tuottavaa toimintaa.

Meriviljelyn järjettömyys paljastuu, kun huomioidaan, että ammattikalastajien viimevuonna lohesta saamasta 0,8 milj. euron bruttotulosta kolme neljännestä muodostui luonnonlohesta, Simojoen ja Tornion-Muonionjoen sekä ruotsalaisten jokien jokisesta luonnonvarasta.

Itämeren merilohi, meri-istukas on kulkenut golgatansa loppuun. Se ei pysty kilpailemaan ravinnosta luonnonlohen eikä meidän ihmisten kanssa. Tuskin prosentti selviää merielämästä hengissä pyydettäväksi kalastusterminaaliin, jossa se luulee syntyneensä. Sen merivaelluksen kohteena ei ole kutujoki vaan verkko. Jäljelle jääneiden lohijokien luonnonlohet eivät riitä viljelylohille tehtyjä verkonperiä täyttämään.

Ekologinen huijaus

Mikä vimma ylläpitää lohen meriviljelyä, jos se on tappiollista?

Laki määrää. Lohijokien tuhotut lohikannat korvataan kasvattamalla lohenpoikasia smolteiksi, vaelluspoikasiksi, jotka sitten istutetaan suoraan mereen. Suomen laki määrää, että vesivoimayhtiöiden tekemä ympäristötuho on korvattava.

Tämän vuoksi Kemijoen velvoiteistutuksina jokisuulle lasketaan 615 000 lohismolttia. Jokainen 55 gramaa; yhteensä 35 000 kg. Näin on tehty joka vuosi siitä asti kuin korvauksia on "maksettu", kohta kolme vuosikymmentä.

Lohi on petokala. Lohi ei syö kasviksia, lohi syö kalaa; kolme kiloa kasvukiloa kohden. Laissa määrättyjen 615 000 lohismoltin kasvattamiseksi on näin ollen pyydettävä yli 100 000 kg muuta kalaa.

Perämereltä saadaan rysäpyyntinä kolmannes Suomen lohisaaliista. Viimevuonna 112 tonnia. Tuosta määrästä vain viides osa on mereen istutettua merilohta, joka ei ole kokonaan Kemijoen istutettua kantaa, vaan koostuu monista istutetuista kannoista, puoleksi ruotsalaisista.

Kemijoen velvoiteistutetusta biomassasta ei saada Perämereltä takaisin edes puolta, todennäköisesti vain alle kolmannes! Kemijoen merilohta saadaan Perämereltä pyydettyä ruokakalaksi siis vain 10 tonnia. Sen saamiseksi piti tappaa 100 tonnia! Toisin sanoen saatua merilohikiloa kohden piti tappaa kymmenkertaisesti kalaa!! Mitä kalaa?

Laarinpohja paistaa

Avomeripyynti ei ole koskaan tuntenut rajojaan. Kaikki on otettu, mitä on tullut. Se, mikä ei myytäväksi ole kelvannut, on kuolleena paiskattu takaisin mereen. Vain viidessä vuosikymmenessä maailman meret on tyhjennetty 90%:sesti kaikista yli 50 cm pituisista kaloista. Ylipyynnin seurauksesta sukupuutto leviää maailman merillä.

Kalastusteollisuus ei laske kaloja vaan rahoja. Ja kun kyse on rahoista, ahneus istuu samassa veneessä. Kun vene ei riitä, hankitaan isompi, hankitaan laiva. Ja siihen vieläkin tehokkaammat pyydykset. Kun tärkeimmät ruokakalat on tapettu, eikä niitä enää riitä pyydettäväksi, on keksitty muuta.

Kun suurempien kalojen puuttuessa perkuutkin loppuivat, kalajauhoksi tapetaan nyt ulapoiden pikkukalaa. Tapetaan samalla tehokkuudella, puristetaan kalaöljyksi ja jauhetaan kalajauhoksi. Rehuksi sioille ja kanoille, meillä ketuille ja minkeille. Puolet viljelykalojen kasvatukseen.

Ruokakalan sijaan kalastusteollisuus pyytää kaloja, jotka eivät kelpaa ruoaksemme. Merieläimien perusravintona se on erinomainen raaka-aine viljelyssä olevien petokalojen ruoaksi. Kassilohien, minkkiturkkien sekä omatuntopuhtaan vesivoiman vuoksi ulapoiden pikkukalaa tapetaan kiihtyvällä vauhdilla kohti sukupuuttoa.

Tämä toiminta on erittäin vaarallista, sillä näin ihminen kilpailee maailman kaikkien merieläimien kanssa samasta ravinnosta. Kun se on pyydetty, laarin lavea pohja on tyhjä. Silloin merien petoeläimet; valaat, delfiinit, lohet, kaikki kuolevat. Se, mikä on kuollut, ei uusiudu.

Vesivoimaamme ei rakennettu eettisesti eikä ekologisesti kestävälle pohjalle. Ensin vesivoimaa rakentamalla tapettiin sukupuuttoon jokien luonnonlohet. Nyt ylläpidetään keinotekoista merilohta ja luonnonkalojen tappolinja jatkuu. Joka välissä vesivoimamiehet muistuttavat siitä, kuinka uusiutuvaa ja ympäristöystävällistä vesienergia on. Valehtelevat!

Jokinen luonnonvara - kruunun lohi

Kaikki Itämeren alueen valtiot ovat ratifioineet YK:n merioikeussopimuksen 66 artiklan Anadromous stocks: "Valtioiden tulee kantaa vastuu joissaan alkunsa saavista ja niihin kutemaan nousevista vaelluskalakannoista ja asettaa nämä ensisijaiseen etupiiriinsä." Tätä kutsutaan kutuvaltioperiaatteeksi. Suomi ratifoi sen 19.12.2003.

Jos Ruotsi nyt yhtäkkiä päättäisikin vaatia kutuvaltioperiaatteen voimaan tulosta, meille jäisi vain Simojoen lohet ja osa Tornion-Muonionjoen lohista. Eläinmaailmamme kuninkaat, hirvi ja lohi, ovat aina kuuluneet kruunulle. Neljä viidestä Itämeren alueen luonnonlohesta kuuluu nyt Ruotsin kruunulle.

Meidän oikeutemme lohiin on Itämerellä ehkä vain 15%. Tämän tietäen Maa- ja metsätalousministeriö pitää kiinni merilohesta ja ylläpitää tappiollista "viljelylohen kalastustoimintaa". Merilohen viljelyn varjolla Suomi on pyytänyt Itämeren yhä vähenevästä lohisaaliista koko ajan kasvavan 35% osuuden.

Ammattikalastajat ajavat lohen rajatonta meripyyntiä. Muutaman viimeisen vuoden aikana meillä on rakennettu kiihtyvään tahtiin tehokkaampia lohirysiä kuin koskaan aikaisemmin. Merilohen kalastusta ylläpidetään jokisuiden terminaaleissa, vaikka saalis pääosaltaan koostuu toisten luonnonlohista.

Me olemme lohemme tappaneet. Tämä pitäisi ymmärtää. Ainoa ekologisesti ja eettisesti kestävä tapa kasvattaa laillista osuuttamme loheen on lopettaa lohen meriviljely, rakentaa vaelluskalatiet ja ottaa käyttöön valjastettujen jokien vapaana virtaavat vaelluspoikastuotantoalueet mm. Ounasjoella ja Iijoella.

Tuotto kalastusmatkailusta

Tiedetään, että Itämeren alueen lohen kaupallista arvoa alentaa merkittävällä tavalla se, että dioksiinin ja sen kaltaisten aineksien kokonaispitoisuudet kasvavat lohessa iän myötä ja Itämeressä pyyntikokoiset kolmen merivuoden lohet ylittävät EU:n kynnysarvon. Tämä laskee merkittävällä tavalla Itämeren lohen arvoa ihmisravintona.

On täysin mahdotonta ylläpitää yhtäaikaa lohen kalastusmatkailua ja ammatikalastusta maksimaalisina. Taloudellinen kasvu voi lohesta tulla vain sen meripyynnin lopettamisella. Näin on jo tehty mm. Iso-Britanniassa, Irlannissa, Islannissa ja Kanadan itärannikolla.

Vaelluskalat, kuten lohi ja meritaimen tulisi nähdä riistakaloina, joiden todellinen arvo on urheilukalastuksessa. Lohi on urheilukalastuskohde, joka helpoiten synnyttää kalastusmatkailua. Kalastusmatkailu voi syntyä vain siitä, että lohi nousee jokeen. Yhtä varmasti, kun lohi nousee jokeen, kalamies saapuu sitä kalastamaan.

Menkää maaliskuun viimeisenä perjantaiaamuna pieneen etelä-ruotsalaiseen kylään, kun kellot soivat ja ilmassa on tanskaa, ranskaa, saksaa, englantia ja ruotsia. Kylän väki ja kalamiehet kauempaa ovat saapuneet jokirantaan.

Antti Sorro  4.6.2009

Kirjoitus on julkaistu Pohjolan Perhokalastaja lehdessä N:o 3/2009

Pohjoinen rajajokemme Teno,
Euroopan suurin lohijoki, on ainoa
lohijoki maailmassa, jossa vielä
pyydetään lohta verkkopyydyksin.

Oulun kaupunki teki Keminmaat
ja rakensi lohiportaan. Nyt Oulu-
jokeen nousee lohi, vielä tosin vain
pätkän verran – alku parempaan.

Mörrums Kronolaxfiske

Mörrum-joki (Mörrumsån) on pieni joki Smoolannissa ja Blekinge'ssä Etelä-Ruotsissa. Joki laskee pohjois-eteläsuunnassa Itämereen Pukaviksbukten'issa Karlshamn'in länsipuolella. Joen pituus on 186 km ja keskivirtaama 25 m3/sek.

Joen lohi on 'aina' kuulunut kruunulle; Mörrum mainitaan Tanskan kuninkaan Valdemar II:n maakirjassa jo vuonna 1231. Nykyaikaisena urheilukalastus-vetenä joki on ollut vuodesta 1941 ja jokea hallinnoi Sveaskog AB. Hyvinä vuosina Mörrum'illä kalastaa 12 000 – 13 000 kalastajaa.

Mörrum'in suosituin kalastusalue, 7 km:n mittainen alaosa, on jaettu 32 pooliin. Poolien tarkoituksena on jakaa kalastajat kalastamaan aluetta kalastustavan perho/uistin mukaan ja näin tasoittaa kalastuspainetta.

Maaliskuun lopun avajainen, pitkän talven jälkeen, on kalastajalle juhla-aikaa. Kysyntä on suurinta, saalisvarmuus korkeimmillaan ja hinnat ylimmillään. Tällöin kalaan voi päästä täyttämällä hakemuslomakkeen, joka löytyy netistä www.morrum.com. Suurien, yli 20 kg, kalojen aika alkaa huhtikuun lopulla, jolloin kirkas lohi aloittaa nousunsa jokeen. Kesälämpimät saa Mörrum'inkin vedet lämpenemään ja kalastus taantuu jatkuakseen elokuun lopusta syyskuun pimeiden iltojen meritaimenen kalastuksena. Kalastus päättyy syyskuun viimeisenä.

Kalastusluvat 2009: 27/3. 110 €, 28/3. 98 €, 29-30/3. 80€, 31/3.-15/4. 58 €, 16-30/4. 47 €, 1/5.-14/6. 59 €, 15-30/6. 52 €, 1/7.-15/8. 40 €, 16-31/8. 47 € ja 1-30/9. 63 €

Kalastuslupia 2008: 10 038

Liikevaihto 2008: 6,3 milj kruunua

Kalastajat 2008: 40% ruotsista – 60% muista maista

Kalasaalis 2008: yht 2006 kalaa; 819 ylösotettua, 1187 vapautettua

Saalisvarmuus 2008: ≈ 20%

Kalastusaika: maaliskuun viimeinen perjantai - 30.9.

Avoinna: kalastusaikana päivittäin klo 09.00 - 17.00,

lokakuussa arkisin klo 09.00 - 16.00

(neuvonta, museo ja ravintola)

Puh: +46-454-50123

morrum.receptionen@sveaskog.se

www.morrum.com

Kuu vaihtui, ollaan syyskesässä, on elonkeruun aika.

Lohen kohdalta elo on pian kerätty sanan täydessä merkityksessä. Tämä tulee mieleen, kun katselee saatuja lohisaaliita ja 37 vuoden saalistilastoa (PDF)

Huonoja ovat lohisaaliit

Lohta on nyt noussut Tornionjokeen vain muutaman kymmenen lohen päivävauhtia. Samaan aikaan mereltä on haalittu lohta rajattomasti,
10 tonnin päivävauhdilla etelän rekkaan. –Mikäänhän ei nyt rajoita meripyyntiä.
Suomellakin on suurin osa kiintiöstään, 46 797 lohta, vielä pyytämättä.

Tornionjoen Suomen puolinen saaliskertymä (tilastoituina on nyt reilut 1 500 lohta) on suurella varmuudella alle 2 300 kpl, mikä tekee alle 17 tonnia (keskipaino 7,3 kg). MELKOINEN ROMAHDUS VIIMEVUOTEEN VERRATTUNA!

Simojoen saaliskertymä on  t a a n t u n u t  edelleen, tilastoituna
jokisaaliina on VAIN (!) 15 lohta/120 kg (Simojokeen on noussut VAIN 992 lohta).
Tällaisten jokisaaliiden varaan ei kalastusmatkailua rakenneta.

Uutisvälineet ovat kertoneet HYVISTÄ lohisaaliista – merellä!

Viimevuoden lohikiintiöstä Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella saatiin heinäkuun loppuun mennessä haalittua kasaan kolmannes. Nyt ‘näyttää’ menevän jo paremmin, kun kiintiöstä on saatu jo 41 %. Lukemaa mauskutellessa on syytä muistaa, että Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden kalastuskiintiöitä pienennettiin viimevuodesta 15 %:lla.

Suomen lohikiintiössä 80 033 kpl tämä merkitsi 14 124 lohen pienennystä tälle vuodelle. Kun tämän kesän lohisaalista punnitaan viimevuoden kiintiöllä 94 157, Itämeren altaan ja Pohjanlahden kiintiötilanne onkin 35,3 % eli vain vajava 2 % viimevuoden huonoa tilannetta parempi.

Ajoverkkokalastuksen lopettamisen seurauksesta suurin osa Itämeren alueen lohista on nyt päässyt vaeltamaan Pohjanlahdelle ja Perämerelle. Suomen puolen rannikkoa seuraten, koska lohen vaellusreitti Perämeren jokiin kulkee Suomen puolen rannikolla.

Se, että Itämeren altaan ja Pohjanlahden saalis on 5 % viimevuotista suurempi, todistaa vain, että meripyynti on ollut viimevuotista tehokkaampaa. Kun saalis-vertailuun otetaan mukaan myös Suomenlahden saaliit, ollaankin 677 lohta MIINUKSELLA! –Se hyvistä lohisaaliista.

Se, että rajoittamattomasta meripyynnistä huolimatta Perämeren tihentymästä ei ole saatu lohta saaliiksi tuon (!) enempää, vahvistaa sen, mitä 37 vuoden saalistilasto kertoo: LOHTA ON HUOLESTUTTAVAN VÄHÄN!

LOHIKANTOJEN ROMAHTAMINEN ON OLLUT TIEDOSSA – MUTTA
SITÄ EI OLE TUNNUSTETTU, EIKÄ VIELÄKÄÄN HALUTA TUNNUSTAA HALLINNOLLISELLA TASOLLA !!!

Sen sijaan, että olisi käynnistetty toimenpiteet Itämeren alueen luonnonlohien pelastamiseksi, meripyyntiä on vain lisätty:

Kun 2000 luvulle tultaessa merisaaliit romahtivat, maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja näki parhaaksi lisätä pyyntiä ja päästää ammattikalastajat rajoitetusti kalaan jo voimassa olleen, 1998 säädetyn lohiasetuksen, rauhoitusaikana.

Tämä ns. varhennettu kalastus säädettiin koeluontoisena kolmen vuoden määräajalle ja päättyi kesällä 2007. Korkeaojan asetukseen liimattiin lausumia, kauniita lupauksia siitä, että koeluontoinen asetus puretaan, mikäli asetusaikana jokivarsien kalastus taantuu.

Voimakkaista vastalauseista, kuten Lohiadressi, välittämättä ja siitä huolimatta, että jokisaaliit romahtivat olemattomiksi erityisesti Simojoella ja kaikki asetuksen ehdoksi liitetyt lauselmat lankesivat, Korkeaoja piti päänsä ja vei asetuksensa loppuun.

Vaalilupauksia jaeltiin Lapin ihmisille oikealta ja vasemmalta, keskeltä vakuuttavimmin. Lohiadressin jälkeen jokiemme luonnonlohille luvattiin elämä.

Vaalit toivat uuden hallituksen ja ensimmäisen “lohta suojelevan” hallitusohjelman. Kun Korkeaojan asetus ja sen mukana varhennettu kalastus oli päättynyt ja vuoden 1998 asetuksen tiukat aikarajat olivat jälleen voimassa, maa- ja metsätalousministeriölle tuli kiire varhentaa meripyyntiä uudestaan.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan viimevuotisella lohiasetuksella lisättiin merikalastusta entisestään; nyt varhennettu kalastus on säädetty voimaan toistaiseksi!

Lohen meripyynnin lisäämisestä ovat päättäneet maa- ja metsätalousministerit Juha Korkeaoja ja Sirkka-Liisa Anttila, meripyynnin lisäämisen takuumies on ollut pääministeri Matti Vanhanen, kaikki keskustalaisia ministereitä.

Tämän lisäksi Keskustan piirissä on jo sovittu ja ollaan sopimassa lisääntyvästä meripyynnistä Tornionjokisuulla. Uuden rajajokisopimuksen mukaan jokisuu-pyynti alkaisi jo viikko ennen juhannusta 17.6. –siis yli kaksi viikkoa nyt voimassa olevalla rajajokisopimuksella määrättyä päivää 3.7. aikaisemmin.

Luonnonlohen tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Ei nykyisellä lohiasetuksella. Ei, mikäli nyt sopimusasteelle puitu rajajokisopimus ja maa- ja metsätalous-ministeriön suunnitelmat meripyynnin rajoituksien lieventämisistä toteutuvat. Keskustalaisen ministerimme mukaan Lappi on saanut osansa, –saalistilastojen mukaan ammattikalastajat ovat saaneet osansa;

NYT ON LOHEN VUORO SAADA OSANSA!

Antti Sorro  2.8.2009

Kirjoitus on julkaistu Lounais-Lappi lehdessä 6.8.2009

Saalistilaston tilannevertailu vuoden takaiseen:
Lähde: MMM/Kiintiötilanneseuranta

P.S.  Viljelylohen hyvänä vuonna 1990 Suomen lohisaalis oli 2294 tonnia eli
yli 350 000 lohta!  Siis  k y m m e n e n  kertaa enemmän kuin nyt on saatu.

Siinä vertailupohja hyville lohisaaliille.

Kuva: Antti Sorro